Kaipa se on tuo masennus mikä edelleen tekee mieleen ihan järkyttävän negatiivisen kuvan kaikesta. Luokkakokous meni odotettua paljon paremmin vaikka meitä loppujen lopuksi pääsi paikalle vain kuusi. Siitä nyt ei ole kovin kummoista kerrottavaa.. Käytiin kuulumiset läpi ja tutkittiin vanhoja luokkakuvia sekä ystäväkirjoja (mitkä olivat aika hauskoja).

Kämppäkin saatiin. Ensimmäinen mitä käytiin katsomassa ja vielä ihan keskustasta. Nyt vaan stressaa se muutto ja raha-asiat. Mulla kun on luottotiedoissa merkintä niin en voinut ottaa yhteisiin nimiin kämppää poikaystävän kanssa, mikä tarkoittaa sitä, että sossurahat todennäköisesti loppuvat kokonaan. Ja työmarkkinat eivät ole tähänkään mennessä ollet kovin hyvät ihmiselle jolla ei ole koulutusta.

Mutta jos nyt pyyhkisi pölyt vaaleanpunaisista laseista, koittaisi unohtaa stressin ja huolehtisi asioista vasta sitten kun ne ovat ajankohtaisia.

Väkisin alkaa tulla mieleen ala-asteajat.. Mitä en pääosin muistele kovin mielelläni. Nyt sitten pitäisi ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen vuoteen tavata ne ihmiset.. Eikä kiinnostaisi vittuakaan. Tai lähinnä pelottaa.

Miksi? Minä olin se joka jäi ulos prinsessaleikistä yhden tytön synttäreillä. Muut tytöt päättivät yhdessä että kaikki muut ovat prinsessoja ja minä olen joku joka ei saa tulla lähellekään heitä.

Miksi? En ollut lihava mutta kerran erehdyttyäni ottamaan jonkun suklaapatukan välipalaksi kouluun, minua pilkattiin siitä ties kuinka kauan. (Ketään ei saa pilkata, lapset vain ovat ilkeämpiä erilaisille ihmisille niin kuin yläasteella sain huomata).

Miksi? Olin ainoa joka yhden todella inhottavan opettajan (niin inhottavan että äitini sanoi, että jos se opettaja olisi tullut myös pikkusiskolleni hän olisi laittanut siskoni toiseen kouluun) ansiosta jouduin syömään itkien luokassa. Opettaja itse annosteli pienelle lapselle saman verran ruokaa kuin aikuiselle ja sitten kun lapsi sanoi ettei jaksa syödä opettaja alkoi marisemaan afrikan nälkäisistä lapsista ja vei luokkaan syömään.

Näitä juttuja on paljon muitakin mutta en jaksa enempää marista.

Ajattelin ensin etten menisi koko vitun tilaisuuteen mutta taidanpa ärsyttää koko luokkaa ja mennä. Ja yhden ihmisen siltä luokalta jopa haluan oikeasti nähdäkin. Jos joku niistä ihmisistä jaksaa vieläkin olla niin idiootti ja lapsellinen että muistuttelee asioista jotka todennäköisesti ovat osasyynä nykyiseen terveydentilaani, kerään kimpsuni ja lähden. Täytyy vain ajatella niin että jotkut meistä ovat kasvaneet henkisesti ala-asteelta lähtien ja jotkut eivät.

Mutta.. On tässä positiivisiakin juttuja ollut.. Ponirintama on ollut suhteellisen rikasta, paljon uusia on tullut hyllyyn. Toisena juttuna tässä on muutto yhteiseen kämppään poikaystävän kanssa. Tosin siinäkin on ahdistavana elementtinä se ettei lahden keskustassa ole juurikaan kämppiä tällä hetkellä ja että vuokrasopimukseni loppumiseen on noin kuukausi. Hiukan kiire meinaa tulla. Mutta eiköhän se tässä selkene.

Jos sitten jatkaisi elokuvamaratoonia.

Huoh.. Vihdoinkin alkaa olemaan joululahja-asiat kunnossa. Vielä tarvitsisi hakea pieni pullo Jack Danielssia poikaystävän joululahjaan (löysin hienon taskumatin missä on puoli juomalle ja puoli isolle sikarille) ja moppi siskolle. Ja mopin lisäksi ehkäpä jotain karkkia.

Äsken sain poikaystävän yhden lahjan valmiiksi. Custom-ponin Zelda pelien Linkin muodossa. Toissa päivänä tein kiireellä miekan ja sen tupen sekä kilven ja äsken kiinnitin ne mikä oli oma taistelunsa.

Vielä pitäisi ennen joulua tehdä pari piparkakkutaloa ja maalata isän poni valmiiksi. Elämä että ihminen keksii itselleen kiusaa kyllä niin paljon.

Kissat ovat palanneet täysin normaaleiksi (thank god) ja maanantaina olisi Kurimuksen tikkien poisto. Täytyy kyllä sanoa että se kissa on ottanut koko leikkauksen ja toipumisen tosi hyvin. Toisena päivänä otettiin siltä kupu pois päästä koska se näytti niin kärsivältä ja yhtään se ei ole repinyt tikkejään. Mokomakin on palannut taas tajuihinsa ja ymmärtänyt että se oudon hajuinen kissa onkin neidin oma sisko. Vielä se silloin tällöin sähähtelee Kurimukselle mutta sitä se on tehnyt välillä ennenkin.

Tuli tehtyä vuoden hyvä työkin. Autoin äitiä muutossa. Voin kertoa että tuli kaupan päälle sellainen pohjetreeni että nyt 4 päivää myöhemminkin on vielä jalat kipeät.

Nyt jatkamaan hommia. Hyvää joulua kaikille!!!

Nyt tekisi mieli kiroilla ja kovaa.. Toinen kissa (Kurimus) kävi leikattava eilen. Viiden aikoihin pääsi pois ja kuuden jälkeen alkoi heräillä. Nyt sitten tässä on seurattu sitä kuin hai laivaa että mitä se tekee kun hyppiä ei saisi (ettei tikit ratkea), ettei se kaadu minkään päälle ja satuta itseään tai jää kiinni siitä kaulurista johonkin. Voin kertoa että väsyttää aivan saatanasti ja ei auta yhtään että selkään ja toiselle puolelle lonkkaa sattuu aina kun on jonkunlaisessa kulmassa (esim. istuu, kyykistyy).

Tosin kaipa tämä on aina tälläistä.. Itselläni ei ole ollut aikaisemmin kuin poikakissoja ja niiden tikkien repeämistä ei pahemmin tarvitsekaan vahtia. Lisäksi ne kissat ovat aina olleet ulkokissoja ja ne ovat jo samana päivänä viilettäneet ties missä. Nyt joudun olemaan sen kissan kanssa kahdestaan täällä koko päivän (poikaystävä on töissä tietysti).

Asiaa ei helpota yhtään että toinen kissa (Mokoma) on koko päivän istunut kauhusta kankeana toisella puolella kämpää. Olen muistaakseni jostain joskus lukenut että toiset eläimet saattavat pelätä eläinlääkärissä käynyttä tapausta mutta en ihan satavarmaksi sano. En oikein muutakaan keksi. Tytöt ovat kuitenkin samasta pesueesta ja ovat jo 4 vuotiaita.

Pakko nyt vielä kertoa tyypillisestä mun säkästä. Saman tien kun poikaystävä lähti kauppaan (kun kissa näytti jonkun verran jo elonmerkkejä) se pissasi alleen. On aika hankalaa yrittää pitää kyljelleen kaatuilevaa ja väkisin eteen päin pyrkivää kissaa toisella kädellä ja yrittää siivota pissaa toisella.

Sitten tehdäänkin sama show uudestan tammikuussa kun toinen kissa menee leikattavaksi silloin. Huoh.

Mutta saipahan heti viikon alussa pari hyvääkin uutista. Yksi tyttö diilasi mulle ponijoulukalenterin Paratiisikartanolla. Eilen sen maksoin ja huomenna lähtee postiin. Sitten saa avata useamman luukun kerralla.

P.s. Note to self: Muista onnitella isukkia synttärien johdosta.